Ja valmista tuli!

Tässäpä hieman päivitystä kolmen viimeisimmän projektin tiimoilta. Viime kerralla päästiin siihen, että piirilevyt olivat valmiina ja odottamassa koteloiden valmistumista sekä kokoonpanoa. Tässä hieman kuvia jäljelle jääneistä työvaiheista.

Kaikki kolme purkkia maalattuina ja kuvitettuina. Ennen kokoonpanoa pintaan pitää laittaa noin seitsemän ohutta lakkakerrosta, että maali ei lähde heti ensimmäisestä kolhusta.

Tremolo-pedaali sisältä päin, kun kaikki kytkettävät osat (paitsi merkki ledi) ovat paikoillaan.

Sama pedaali valmiina. Pohjaan liimattu valkoinen askartelumuovi toimii varmuuseristeenä, koska piirilevy ei ole missään vakaasti kiinni.

Tremolo täysin valmiina.

Tähän phaseriin tuli vähän erilainen merkkiledin toteutus. Pohjan ja purkin väliin on leikattu 0,5mm paksuista pleksiä johon on keskelle porattu ledille paikka. Ledin pinta on hiottu mataksi, että valo heijastuisi tasaisesti.

Ja delay valmiina. Tämä oli pedaaleista ainoa, joka ei toiminut kuten piti ensiyrittämällä. Efektin ollessa päällä "kuivaa" soundia ei kuulunut ollenkaan, ainoastaan kaiut. Yhden vastuksen toinen pää oli epähuomiossa jäänyt juottamatta.

 Näiden jälkeen on tarkoitus käydä kahden erityyppisen wahin sekä kahden särön (joista toinen kantaa työnimeä 4in1 tubescreamer) kimppuun.

Kolme uusinta projektia.

Aina ei ehdi. Muut puuhat ovat verottaneet aikaa sen verran, että pedaaleja ei ole paljon ehtinyt rakentelemaan ja jos onkin niin blogia ei ole ehtinyt päivittää. Mutta tässä siis vähän tietoa menillään olevista projekteista.

Loppusyksystä lähtien olen puuhastanut säännöllisen epäsäännöllisesti kolmen uuden pedaalin parissa. Kaikkiin projekteihin sain ohjeet tonepad.com sivustolta. Työn alla ovat olleet delay-, tremolo- ja phaser-tyyppiset pedaalit, joista kaikissa muissa käytin valmista piirilevyn tulostusmallia paitsi phaserin kohdalla, koska oikeanlaista trimmeripotentionmetriä ei löytynyt sitten millään ja näin ollen jouduin sitä varten piirtämään koko piirilevyn tulostuskuvan uusiksi käyttäen DIYLC-nimistä piirilevynsuunnitteluohjelmaa; onnitui se niinkin.

Niin kuin kaikki projektit, niin nämäkin alkoivat "huolellisella" suunnittelulla. Mitä osia tarvitaan? Mitä osia löytyy varastosta? Mitä pitää tilata? Mistä puuttuvat osat löytää? Sitten vain tilailemaan. Osat näihin pedaaleihin maksoivat reilun satasen ja reilusti suurin menoerä olivat kotelot ja efekti-"kitit" (jakit, kytkimet + muuta), joista tuli reilusti yli puolet kokonaiskustannuksista. Elektroniikkakomponentithan eivät sinällään paljon maksa. Sitten vain postin tuloa odottamaan...

Kustin poljettua alkoi työnteko. Pedaaleiden kanssa puuhasteluun liittyy hiivatin monta eri työvaihetta; täytyy leikata kuparipinnoitettu levy oikean kokoiseksi, hioa ja puhdistaa se, tulostaa piirilevyn siirtokuva asiaan soveltuvalle materiaalille, silittää siirtokuva kupariin kiinni, lotrata kemikaalien (esim ferrikloridi tai natrium persulfaatti) kanssa ja syövyttää ylimääräinen kupari pois, hioa siirtokuva pois jäljelle jääneen kuparin päältä, porata reiät komponenteille, pistää komponentit paikoilleen ja juottaa ne kiinni (samalla pitäen huolen ettei pääse syntymään siltoja epätoivottuihin kohtiin), sitten kun piirilevy on kasattu, täytyy hioa ja puhdistaa alumiini- tms. kotelo, maalata se pohjamaalilla, odottaa että pohjamaali kuivuu, maalata varsinaisella maalilla niin monesti kun on tarpeen, suunnitella kuviointi ja tekstit (mikäli niitä tulee), tulostaa kuivointi ja tekstit decaalikalvolle, liuottaa decaalikalvo irti pohjapaperistaan ja laittaa se kotelon päälle (varovasti, ettei rypisty), lakata kotelo ohuilla kerroksilla n. kuusi kertaa, laittaa potikat, jakit, virtajakki, jalkakytkin yms. paikoilleen koteloon, juottaa piirilevy piuhoilla kiinni edellä mainittuihin, laittaa kotelo kiinni, suorittaa koesoitto, jossa huomaa: a) että pedaali toimii niin kuin pitääkin tai b) pedaali ei toimi toivotulla tavalla tai ... ei ollenkaan, jossa tapauksessa se täytyy kiikuttaa takaisin pajalle ja pähkäillä, että missä vika, kunnes huomaa, että joku piuha tai komponentti on juotettu huonosti, sen jälkeen täytyy suorittaa uusi testi ja toivoa että tällä kertaa pääsee kohtaan a), koska muussa tapauksessa täytyy jatkaa b:n parissa. Siinäpä se pääpiirteissään. Itse tykkään tehdä piirilevy- decaalinsuunnittelu- ja kotelonvalmistushommia vähän limittäin, niin säästää aikaa, kun maali kuivuu samalla kun tekee muita hommia. Näin ei myöskään pääse tylsistymään koko ajan vain kolvatessaan.

Näiden nyt tekeillä olevien pedaalien kohdalla mennään nyt siinä vaiheessa, että kotelot ovat decaaleita vaille ja piirilevyt on kutakuinkin kasattu. "Huolellisen" suunnittelun tuloksena piirilevyiltä puuttuu vielä muutamia kondensaattoreita, joita ei sitten ollutkaan, vaikka arvelin niitä olevan riittävästi. Vastukset ja kondensaattorit (ihan ne perus-polypropyleeni- ja elektrolyyttikondensaattorit) ovat sellaisia joita tulisi olla aika hyvä varasto koko ajan, jos rakentelee yhtään enempää. Transistoreitakin kannattaa olla muutamaa perustyyppiä muutama kappale varastossa, mutta muut voi tilata tarpeen mukaan. Ilmeisesti olin ajatellut että tottahan nyt konkkia on vaikka muille jakaa, mutta niin vain pääsi esim. 100nF:t loppumaan. Oppia ikä kaikki.

Seuraavassa kuvia projktien eri etenemisvaiheista.

Tästä se lähtee. Työstettäväksi valitut projektit tulostettu, osat muka tarkastettu ja, vaikka se näkyykin vähän huonosti, niin levyyn on merkitty leikkauskohdat. Alimmassa paperissa siis itse piirtämäni piirilevysiirtokuva.

Tässä Press-n-Peel -kalvolle tulostetut piirilevysiirtokuvat. Mittaan leikattu pala kalvoa tipataan kiinni jo tulostettulle paperille ja tulostetaan uudestaan. Kannattaa jättää vähän (n. puolisenttiä) siirtymisvaraa kalvon reunoille, koska tulostus ei ikinä mene ihan yksyhteen.

Tässä leikatut kuparipinnoitelevyt valmiina hiontaa ja puhdistusta varten.

Tässä delayn P-n-p -kalvo ja puhdistettu kuparipinta hetki ennen silitystä.

Ja silityksen jälkeen. Silitys tapahtuu noin vähän reilulla kakkosteholla muutamia minuutteja.

Kun silitys on saatu valmiiksi ja kalvo on kunnolla kiinnittynyt, levy huuhdellaan kalvoineen kylmällä vedellä, jonka jälkeen kalvo otetaan pois. Tämän jälkeen on hyvä silmämääräisesti tutkailla onko kuvioon jäänyt "katkoja", usein niin käy. Nämä katkokohdat voi korjata melkein millä tahansa pehmeäkärkisellä permanenttikynällä. Levy on nyt valmis syövytettäväksi. Itse syövytys prosessista ei kuvia ole.

Tässä kaikki piirilevyt jo syövytettyinä ja oikean puoleisin jo porattunakin. Poranterä taitaa olla paksuudeltaan 0,8 mm. Joitakin komponentteja (esim. 5V regulaattorit) ja piuhoja varten täytyy tehdä 1,2mm reiät.

Phaserin porattu piirilevy lähempää. Kupari on suojassa P-n-p -tulosteen alla, eikä sitä kannata hioa pois ennen kuin alkaa juottaa komponentteja.

Tässä delayn piirilevy valmiina komponenttien jouttamista varten. Levyn tähän kuntoon saattaminen kesti noin vähän alta tunnin, tosin työ tehtiin useassa eri pätkässä ja työstin kolmea eri levyä samaan aikaan, että sikäli hankala sanoa. Eniten aikaa vievä yksittäinen työvaihe on syövyttäminen. Komponenttien kasaamisessa haasteena on monet lähekkäin olevat juotoskohdat.

Ja tässä tremolon piirilevy vielä tyhjänä.

Tässä phaserin piirilevy valmiina kotelon valmistumista ja kokoonpanoa varten. Tässä oli muutama aika tiukka kohta juottaa, onneksi älysin laittaa tuon IC-istukoiden välissä olevan vastuksen ennen noita istukoita, muuten olisi tullut mutkia matkaan. 

Pedaalien kotelot aika alkutekijöissään. Kaksi oikean puolimmaista viimeeistellään maalamalla ja vasemman puolimmaista käytän koekaniinina syövytystekniikkaa opetellessani (siksi siinä ei ole vielä reikiä). Poratuista muuten puuttuu vielä ledin reiät, jotka oli unohtunut porata ennen tämän perhepotretin ottamista.

Phaserin syövytettävä kuviointi siirretty P-n-p -kalvolle ja purkki hiottu ja hiottu ja hiottu ja...

Siirtokuva pinnassa ja valmiina syövytykseen.

Syövytystilpehööriä.

Syövytyksestä lähtee ihan kiva sihinä.

Ketuilleen män. Ensimmäinen kotelo tätä lajia ja sen kyllä huomaa. Eli koteloa on syövytetty kansipuolelta niin, että kuviokohdat jäävät koholle. Sitten koko kotelo maalataan ja maalin kuivuttua hiotaan kansi, jolloin *periaatteessa* ainoastaan syövyttämättömät kohdat hioutuvat alumiinille. Kuten kuvasta näkyy, syövytys on ollut liian matala ja hionta on ottanut vähän ylimääräistä. Tätä ei oikein voi tehdä uudestaan, koskapa ennen maalausta porasin jo reiät ja kohokuvion pois hiomisessa olisi aivan älytön homma. Työn jälki on kyllä muuten ihan OK. Saatan joskus tehdä tälle uuden kotelon.